Viime kirjoitus on tehty kesäkuussa, viime vuoden puolella.
Tuntuu aika hurjalta.
Onko siitä oikeasti niin paljon aikaa.
On siitä.
Elämä kuljettaa eteenpäin ja koemme erilaisia vaiheita.
Kuljemme arjen keskellä, päivien soljuessa nopeasti päivästä toiseen.
Heräät aamulla, kuljet töihin ja töistä kotiin.
Puuhastelet pakolliset hommat.
Pian on taas aika mennä nukkumaan jotta jaksat herätä seuraavaan päivään.
Syksy meni jotenkin täysin sumussa, täysin arki jutuissa.
Koin olevani todella väsynyt.
Toisinaan pakotin itseni lähtemään töihin.
Pakotin imuroimaan, tiskaamaan, lenkkeilemään ym. mitä nyt arkeen kuuluu.
Olen kärsinyt kovista selkä- ,hartia- ,niskakivuista.
Työni on kovin kuluttavaa, väsyttävää.
Kun tuntee joka työpäivän jälkeen olevansa täysin nuijittu, on elämän ilokin kadonnut.
Sitä vain yrittää selviytyä joka arki päivästä.
Sain alku syksystä vakinaistettua työpaikkani, mikä on tänä päivänä mahdottoman hieno juttu.
Työni ei ole mitään raketti tiedettä. Teen sitä, koska siitä saa palkkaa.
Jatkan näin, kunnes keksin/löydän jotain mukavampaa.
Hakeuduin viime marraskuussa vaivojeni takia fysioterapeutille.
Sain jumppa ohjeita, jotka toivat vähän apua.
Nyt olen hankkinut jumppasali kortin ja tunnen taas eläväni.
Itse se muutos on tehtävä. Pitää tiedostaa, miksi on paha olla.
Joulun aika sai minut hieman heräämään. Askartelin. Innostuin tekemään pilli himmeleitä.
Näitä aion tehdä vielä lisää.
En nyt aio esitellä joulu askarteluja vaan kohdistan katseeni eteenpäin.
Sain eilen inspiraation tehdä atc-kortin.
Ensin piti tehdä luvattu synttäri kortti ( hieman pakolla ).
Tämän jälkeen koin tarvetta jatkaa ja sain aikaiseksi tämän
Tein musteisilla sormilla kortin,
joka kuvastaa paljon tämän hetkisiä tunne tiloja.
Koen olevani taas kotonani tässä tuolissa, tämän pöydän ääressä.
Ja vaikka itse olen pysynyt poissa askartelupöydän äärestä,
se ei tarkoita, ettenkö olisi seurannut teidän tekemisiä.
En ole unohtanut teitä,
toivottavasti ette tekään minua :)
