Art journal - valkoiset sulat tukassa.

Se on kuin yksi tunne purkaus.

Sitä suihkii menemään ja hetken päästä katsoo, mitä tulikaan tehtyä.

Tämän Art journal vihon täydentäminen,

on minulle pääni sisällön tyhjentämistä.

Sivuja ei mietitä etukäteen.

Pohja voi syntyä yhtenä päivänä ja täydennys toisena.

Välillä saa mennä överiksi, välillä kaikella on suuri merkitys.

Mikä merkitys tällä aukeamalla on?

Ainakin näissä kukissa on hirmu paljon siitepölyä.

Ei ole kimalainen käynyt ei...



Maistuuko nämä kukat sitten pahalle?

Olen hankkinut uuden pitsileimasin setin.

Ensi kokeilu

ja olen ihan myyty.

Vanhan pajukorin uusi vaate.

Ensimmäinen lämmin kesäpäivä.

Ajelin trimmerillä heinää ja olin täysin vihreä lopettaessani.

Ei haittaa, viileä suihku kesken päivää teki terää.

Ja taas jaksaa möyriä pihalla.

Aloitin jo ennen viikonloppua yhden risu projektin.

Minun piti tehdä se viikonlopun aikana valmiiksi,

mutta se valmistuikin vasta tänään.

Ensin oli vain kasa unohdettuja risuja ja vanha pajukori.

Siitä se ajatus lähti.

Koivun risut, jotka jäivät viime syksystä keinuun talvehtimaan.
Nyt oli sopiva hetki ottaa ne käyttöön.
Vaikka olivat hieman kuivuneet, niin soveltuivat hyvin tähän työhön.

Muistin omistavani vanhan pajukorin, josta ei ollut enään mitään hyötyä.
Se hajosi käsiin kun siihen koski.

Niinpä purkasin kaiken pajun pois.
Metallirunko levahti käsiin ja iski pieni paniikki.
Metallilangat eivät olleetkaan toisissaan kiinni.
Onneksi on styroksia,
johon voi upottaa langat alkuun pääsemistä helpottamaan.

Otin pari lankaa pois ja jätin siihen parittoman määrän.

Aloin punomaan risu nippuja vuoroin yli, vuoroin ali.

Kuten pajun kanssa työskennellään.

Pohjasta tuli aika hirveä,

mutta ei haittaa kun se ei näy mihinkään.

Pienen alku kankeuden jälkeen, homma alkoi toimimaan

ja risuruukusta tuli mielestäni aika onnistunut.



Metallilankojen päät kieputin rullalle.





Eilen esittelemäni ruukku sai sisältöä,

kun laitoin siihen sammalpallon.

Sai se vielä risuspiraalinkin itseään koristamaan.



Tässä kuvassa näkyy hyvin ruukun aaltoileva reuna.

Yritän pitää nämä puutarhaan liittyvät postaukset harvassa.

Näin kesällä minun tulee kuitenkin vietettyä paljon aikaa pihalla

ja sielläkin tulee välillä tehtyä jotain,

mistä mielellään teille kertoisin.



Löytö omalta pihalta.

Meidän pihan nurkassa,

kallion tyvessä,

on majaillut kaksi vanhaa kiuasta ja yksi vesipata.

Sekä niiden lisäksi paljon pientä romua.

Kun näin ilmoituksen väliaikaisesta keräyspisteestä,

sai meidän romut lähteä.

Mutta tottakai minä olin tarkka siitä,

että mitä sinne peräkärryyn nostettiin.

Eihän kaikki ruostunut tavara ole roskaa.

Ruoste on kaunista kun sitä oikealla tavalla katsoo.

Kävin läpi myös meidän pihavaraston alustan

ja sieltä löytyi paljon tavaraa,

jota oli jäännyt entiseltä asukkaalta.

Esittelen myöhemmin ne metalli romut,

jotka saivat vielä jatko aikaa.

Mutta yhden saviruukun sain kuvattua,

joka oli myös hylättynä varaston alla.

On se ajan jättämä jälki vaan niin kaunista.

Kulho on kuvioitu hienosti ja siinä on hauska aaltoileva reunus.

Kulho on saanut iskun kylkeensä ja siinä on pitkä halkeama.

Joten en taida istuttaa siihen mitään,

jottei kulho vaan mene rikki.

Aina ei tarvitse lähteä kirppareille etsimään aarteita,

vaan niitä voi myös löytää omalta pihalta

kun vanhassa talossa asustaa.